Kodin rakentamisesta

Pitkästä aikaa blogin pariin. Postasin edellisen kirjoitukseni yli 8 kk sitten. Inspiraatio kosmetiikka-aiheisiin 4 vuoden melko säännöllisen kirjoittelun jälkeen vain hiljalleen lopahti. Kirjoittaminen tietystä tuotteesta vaatii lopulta perehtymistä ja panostamista, jotta jutusta voisi ajatella olevan lukijoille hyötyä tai iloa. Blogin idea minulle on ollut koko sen olemassa olon ajan olla rentoutumiskeino, ns. henkireikä työ- ja opiskeluelämästä, mutta vähitellen siitä oli tulossa myös yhä enemmän ponnisteluja vaativaa "työtä". Vaatii perehtymistä, että kosmetiikkatuotteesta pystyisi sanomaan jotain järkevää, muutakin kuin miltä se iholla tuntuu. Työelämä on jo sen verran vaativaa, etten jaksanut enää panostaa laadukkaaseen blogisisältöön ja niin se jäi. 

Kiinnostus ihonhoitoon on edelleen olemassa ja toivoisin, että välillä voisin niihin aiheisiin palata, ehkäpä esitellä erityisen hyviä tuotteita, joita tulee vastaan. Yksi tulee heti mieleen: Bybin Eye Plump -silmäympärysvoide, joka sisältää mm. bakuchiolia tehoaineena. Täydellinen kosteutus ja pienet kivuusrypyt häviävät nopeasti, joita oli ehtinyt muodostua atopian sekä liian kevyen Lidl:n voiteen vuoksi. 

Syy, miksi nyt avasin Bloggerin, on kodin rakentaminen ja sisustus eli asia, joka on ollut mielen päällä sekä kiinnostuksen kohteena 09/2020 alkaen ostettuani syksyllä 2021 valmistuvan rivitalon päätyasunnon. Ensimmäinen omistusasuntoni. Haluaisin kirjoitella tähän projektiin liittyvistä ajatuksistani ja toivottavasti myös kirjoitukseni voisivat tuoda inspiraatiota muille rakentajille, remppaajille tai kodin sisustusta päivittäville. Itse olen inspiroitunut suuresti Blogit.fi sisustus- ja rakennusaiheisista blogeista ja ajattelin uskaltautua itsekin kirjoittelemaan aiheesta. 

Otsikko voi olla ehkä harhaanjohtava. Enhän itse siis rakenna mitään, vaan rakennusliike tekee työn ja onneksi niin. Aika tai jaksaminen ei riittäisi rakennusprojektin läpi viemiseen omalla tontilla, mikä vaatisi jatkuvaa koordinointia, materiaalien ostoa, työvoiman palkkaamista yms. Sehän olisi kokopäivätyö itsessään! Nyt rakennusliike tekee kaiken, mutta saan valita itse tietenkin materiaalit tietyissä rajoissa eli esim. keittiön kaapit, tasot, hanat, parketit, kylppärin laatat ym. Rakennuttajalla on tietyt tavarantoimittajat, esim. keittiöt tulevat tietyltä firmalta, joten tämä rajaa keittiön valintaa näin esimerkkinä. Aika paljon valinnanvaraa kuitenkin lopulta on.. ja sitä myöten päänvaivaa. 

Asunnon hintaan kuuluu tietty oletusvarustus sisustusmateriaalien osalta. Jos ja kun tätä haluaa muokata, lisäkustannuksia tulee enemmän tai vähemmän. Minun tapauksessani lisäkustannukset ovat kohonneet jo suhteellisen korkealle ja vielä olisi muutama muutos toteuttamatta kylppäriin, minkä haluaisin.. Tällä hetkellä muutostöihin on mennyt jo 15 000 euroa, mikä on mielestäni paljon. Tälle osuudelle siis pankkilainaa ei ole olemassa, vaan töitä on joutunut paiskimaan aiempaa enemmän, jotta tämän kaiken saa maksettua. Isoimpia kuluja on ollut ulkovaraston lisääminen (käsittämätöntä, ettei sitä oletuksena ollut..), parketin päivitys, terassilasituksen lisääminen, keittiön työtason ja välitilan päivittäminen laminaatista ja laatasta kvartsiin. Lisäksi pienempiä kuluja on tullut mm. kylppärin laatoituksen sävymuutoksesta, keittiön vetimien muutoksesta, eteisen muokkaamisesta avarammaksi (seinän poisto ja toisen siirto), keittiön hanan, altaan ja pistorasioiden muutoksista. 

Kaikki lähti sopivan asunnon löytymisestä. Etsin asuntoa puoli vuotta ennen ostopäätöstä. Kriteerinä oli kaupungin keskustan läheisyys ja sijaitseminen samalla puolella kaupunkia, missä nykyisinkin asun. Sairaalan läheisyys (työpaikka), tyttären koulun läheisyys. Asunnon täytyi olla saunallinen neliö, saunominen on mulle todella tärkeää. En halunnut kerrostaloa, sillä oma piha on tärkeä. Toisaalta vanhan omakotitalon ostaminen mietitytti kovin, sillä niissä on remonttitarvetta ja pahimmillaan home- tai kreosoottiongelmaa. Lähellä keskustaa sijaitsevalla rintamamiestaloalueella on myynnissä lähes jatkuvasti 1940-luvulla rakennettuja omakotitaloja. Alue oli pitkään toiveeni,  onhan se todella kaunis puistomainen, vain 1-2 km keskustasta oleva kertaalleen Suomen parhaan asuinalueen tittelin saanut paikka. Kävin lopulta katsomassa vain yhtä melko pitkälle rempattua rintamamiestaloa, mutta totesin, että taloon liittyisi kuitenkin liikaa epävarmuustekijöitä. Kellari tuoksui kostealta ja pistävältä, vaikka välittäjä vakuutteli, ettei hometta missään nimessä olisi. Eipä myöskään viereisen kaupunkilähiön 1960-luvun lättäkattotalot houkuttaneet; ulkonäkö ei silmää miellytä ja niihin littyy rakennuskauden tyyppiviat, joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Omistusasunto ei saa tuoda liikaa stressiä; muuten olisi sama asua vuokralla.

Uudet talot, joita rakennetaan lähelle keskusta-aluetta harvakseltaan vapautuville tonteille, osoittautuivat liian kalliiksi budjetilleni. Mielenkiintoista, että hintaluokka on aivan toinen, riippuen onko keskustaan 2 vai 5 km matkaa. 5 km keskustasta sijaitsevat uudet omakoti- tai erillistalot olisivat olleet hinnaltaan ok, mutta en missään vaiheessa harkinnut niitä vakavasti sijainnin vuoksi.

Vaihtoehdoiksi jäivät rivitalot, uudet ja vanhat sekä erillistalot. Erillistalot osoittautuivat lopulta liian kalliiksi, sillä poikkeuksetta ovat uusia, enkä halunnut venyttää budjettia äärimmilleen ja maksaa lähes kestämättömiä lainanlyhennyksiä vain siksi, että naapurin kanssa ei ole yhteistä seinää. Katselin vanhoja rivitaloja pitkään, mutta sopivaa ei sitten löytynyt. Useimmissa rempattavaa oli yksinkertaisesti aivan liikaa.

Lainaneuvottelut ja asunnon etsiminen etenivät käsi kädessä ja yllättävän nopeasti tuli lyötyä päätös lukkoon elokuun lopulla -20. Viikko ennen elämäni raskaimman työputken (jossa putkessa olen vielä pari kk ajan) eli terveyskeskuspalvelun alkamista. Olisi voinut asunto jäädä ostamatta, jos työt olisivat ehtineet alkaa ennen kauppoja. Arvatkaapa, olenko monta kertaa kyseenalaistanut tätä päätöstä sen tekemisen jälkeen. Miettinyt, olisiko löytynyt halvempaa tai parempaa. Jahkailu on mun yksi luonteenpiirre ja olen oppinut jo sietämään tällaisia tuntemuksia ajan myötä. Joskus päätökset on vain tehtävä. Lopultakaan nyt 8 kk asuntokauppojen jälkeen sitä parempaa vaihtoehtoa ei ole löytynyt. Olen tyytyväinen asuntoon, sillä siinä täyttyy kaikki oleelliset vaatimukset, mitä mulla asunnolle on. 

Eniten on mietityttänyt kaksikerroksisuus; tulee mietittyä tulevaisuutta eteenpäin.. jossain vaiheessa en pääse enää kapuamaan yläkerrokseen. Tuleeko vanhuus tai heikkeneekö liikutakyky sairauden tai vamman vuoksi jo aiemmin..? Asunnon ostamisen myötä tulee mietittyä koko oma tuleva elämänkaari läpi eri mahdollisuuksineen ja enempi vähempi iskee kriisi päälle. Ei voikaan elää enää hetkessä kuten vuokralla (tai tässä asumisoikeusasunnossa, joka mulla nyt on), vaan on mietittävä ison lainan ottamisen riskejä, työkykyä, työllisyystilannetta. Kuinka kauan omassa unelmien kodissa voi asua? Entä jos terveys menee eikä kykene enää työhön, menettääkö sitten myös kodin? Nämä ovat aika pelottavia ajatuksia. Päätin kuitenkin uskaltaa ottaa riskin.

Tästä kaikki lähti; katselin Etuovesta budjettini kannalta hieman yläkanttista uudiskohde rivaria; mallinnuskuvia ja pohjapiirrustusta ja mietin, voisiko tämä olla hyvä. Kävin rakennuspaikalla esittelyssä, jossa jaettiin esite tulevasta taloyhtiöstä. Aurinko paistoi ja oli kuuma ilma, ympärillä sorakenttää. Tein heti alustavan varauksen ja ajattelin, että voisihan sen myöhemmin perua. Varauksen tekeminen oli ilmaista (osa rakennuttajista vaatii varausmaksun). Muutaman viikon päästä rakennusliikkeestä oltiin yhteydessä ja ehdotettiin kaupantekoa. Tässä vaiheessa rivitalosta oli vapautunut päätyasunto ja vaihdoin varaukseni siihen. Järjestelin pankin kanssa paperit kuntoon ja pian oltiin allekirjoittamassa kauppakirjoja tästä:

Alkuperäinen pohjapiirros

Asunnon pohjaratkaisu aiheutti kritiikkiä ja epäilyjä läheisissä sen vuoksi, että keittiö sijaitsee yläkerrassa ja makkarit alhaalla. Ei niin tyypillinen ratkaisu suomalaisissa rivareissa. Arkkitehti oli suunnitellut tämän näin, koska asunnon edestä menee pieni auto- ja pyörätie, joka ei ole mikään läpikulkutie kuitenkaan, mutta jonkin verran liikennettä on ja ajatus siis, että olohuoneessa on paremmin yksityisyyttä sen sijaitessa yläkerrassa. Itseänikin mietitytti tämä ratkaisu ensin, koska poikkeaa valtavirrasta. Suomi24 ja vauva.fi -sivustoilla myös haukuttiin lyttyyn tämän malliset talot, kun googlasin ihmisten mielipiteitä asiasta. Samassa rivitaloyhtiössä on toisaalla myös asuntoja, joissa keittiö-olohuone on alhaalla, mutta ne olivat hintavampia ja pohjaratkaisu muilta osin mielestäni paljon huonompi kuin tässä. Eivät siis olleet asuntoja, joissa vain kerrokset olisivat olleet toisinpäin.

Yksikerroksinen rivari olisi ollut 2-kerroksista parempi ratkaisu, mutta tässä jouduttiin kompromissiin sijainnin osalta; alle 2 km kaupungin keskustasta ei ole ollut myynnissä yksikerroksisia rivareita koko sinä aikana, kun asuntoja etsin eikä sen jälkeenkään. Maa lähellä kaupungin keskustaa on arvokasta ja rakennuttaja saa siten enemmän voittoa 2-3 kerrokseen rakentaessaan, sillä ei yksikerroksisen rivarin hintaa voi tuplatakaan, vaikka se kieltämättä olisi hieman arvokkaampi kuin 2 kerroksinen. Rivitaloyhtiössämme on 22 asuntoa. Yksikerroksisena tämä olisi tarkoittanut kenties puolta vähemmän asuntoja. 2-kerroksisuudessa on etujakin, mm. alakerran metelit ja tietokonepelien äänet eivät kuulu olohuoneeseen, kuten nyt. 

Kuva yllä on alkuperäinen pohjaratkaisu. Teetin siihen muutoksia heti alkuvaiheessa eteisen osalta, jota avarrettiin. Alkuperäinen eteinen oli aivan liian pieni; eihän siihen olisi kenkiäkään saanut mahtumaan. Pieni eteinen myös olisi mielestäni tehnyt alakerran käytävän pitkäksi ja ahtaan oloiseksi. Vaatehuone poistettiin ja sähkökaapin sijoittelun vuoksi eteisen kaapisto siirrettiin vastakkaiselle seinälle ja samalla oikaistiin viereisen makuuhuoneen seinä, jolle sähkökaappi saatiin upotettua. Samalla ehkä omituisen kapeaan makkariin tuli lisää tilaa. Em. muutokset ovat nähtävissä alla olevassa kuvassa ja siihen myös piirretty ulkovarasto. Muita seinärakenteisiin kohdistuvia muutoksia ei tehty, muut muutokset ovat sisustusjuttuja. Ai niin, ovet muutettiin kaikki sisäänpäin kääntyviksi, paitsi portaiden alla oleva siivouskomeron ovi, sillä en halua että auki olevat ovet lerpattavat käytävällä. Lisäksi kissan vuoksi pikkuvessan oven on oltava kokoajan auki (eli oven pakko olla sisäänpäin kääntyvä), että se pääsee vessaan. En olisi halunnut sijoittaa kissan vessaa esim. eteiseen..

Muokattu alakerta: eteinen, ovien suunta, ulkovarasto

Seinämuutokset ja valopisteiden asettelu

Seuraavissa postauksessa tarkemmin muista teetättämistäni muutostöistä ja asuntoprojektin etenemisestä.